https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_58031
Olin innoissani niistä mielenkiintoisista havainnoista, joita tein, kun seurasin väitöskirjaani varten opettajien ja ohjaajien toimintaa uusissa oppimistiloissa. Yksi tematiikka liittyy kalusteiden käyttöön. Vanhoissa tiloissa oli käytössä lähinnä tiiviitä luokkatiloja, vanhanmallisia pulpetteja ja nekin turvallisesti riveissä. Uusiin tiloihin siirryttäessä tulikin muunneltavia eli helposti siirreltäviä ja erilaisiin kokoonpanoihin laitettavia kalusteita, jopa sohvia, säkkituoleja ja erilaisia yksin ja yhdessä työskentelyyn sopivia kalusteita. Mielenkiintoista olikin seurata, miten opettajat ja ohjaajat käyttivät tai jättivät käyttämättä näitä uusia mahdollisuuksia. Seuraavana on koontia keskeisimmistä havainnoista esimerkkeineen ja lopuksi pohdintaa siitä, mitä olisi hyvä huomioida kun kouluun hankitaan uusia kalusteita.
Koulun kalusteet tulivat tutkimuskoululle myöhässä, joten alussa jouduttiin käyttämään niitä kalusteita, joita sattui olemaan. Jos kalusteina oli ainoastaan pehmeitä kuutioita, oli luokan oppitunnit ns. leiritulimaisia, jolloin oppilaat ja luokan aikuiset istuivat puolikaaressa. Pedagogisesti käytettiin paljon yhteistä keskustelua, joka väheni, kun luokkiin tuli varsinaiset pulpetit. Tilalle astui frontaalipedagogiikka ja paikoillaan istuminen.
Johtopäätöksiä opettajien toiminnasta kalusteiden hyödyntämisessä tässä väitöstutkimuksessa
- Kalusteiden muunneltavuuden hyödyntäminen jäi vähäiseksi
- Vaikka tilojen ja kalusteiden muunneltavuus oli yksi uudisrakennuksen tavoitteista, opettajat käyttivät kalusteita pääosin perinteisesti. Pöydät ja tuolit pysyivät usein samoilla paikoilla koko päivän, vaikka opetustilanne olisi muuttunut.
- Esimerkki: ”Vaikka opetustilanne muuttui oppilaan itsekseen suoritettavista tehtävistä yhteiseen keskusteluun, pöydät pidettiin samassa järjestyksessä, vaikka olisi ollut luontevampaa kääntää ne rivimuodostelmasta ympyränmuotoon.”
- Vanhoihin rutiineihin ja pysyvyyteen tukeuduttiin muutoksessa
- Opettajat kaipasivat tuttuja toimintatapoja ja järjestivät kalusteet usein samalla tavalla kuin aiemmissa tiloissa. Tämä toi turvallisuuden tunnetta muutoksen keskellä.
- Esimerkki: ”Oppilaiden pöydät oli ainakin aluksi järjestetty tilaan hyvin samaan tapaan kuin entisessä koulussa. Opettaja sanoi että oppilaat halusivat ne näin perinteisesti.”
- Kalusteiden käyttöön liittyi jännitteitä ja epävarmuutta
- Opettajat kokivat epävarmuutta uusien kalusteiden ja tilojen käytössä, eivätkä kaikki ymmärtäneet muunneltavuuden ideaa. Kalusteiden käyttöä ohjasivat arjen tarpeet ja esteettiset perustelut.
- Esimerkki: ”Emmä ainakaa keksimällä keksi haluu niinku keksimällä keksiä et mite eri tavalla mä voisin käyttää kalusteita pöytä on pöytä ja tuoli on tuoli että voiks niitä jollai muulla tavalla sitte…”
- Opettajat kontrolloivat oppilaiden kalusteiden käyttöä
- Opettajat rajoittivat oppilaiden liikkumista ja kalusteiden käyttöä, esimerkiksi pyörivillä tuoleilla liikkumista pidettiin häiritsevänä ja sitä pyrittiin hillitsemään.
- Esimerkki: ”Ope kuiskutti yhdelle oppilaalle että äläpä pyöri siinä tuolilla. Opettajan puhe on kestänyt kohta 20 min.”
- Oman tilan ja kalusteiden omistajuus korostui
- Opettajat kokivat oman luokkatilan ja sen kalusteet omikseen, ja niiden käyttöä suojeltiin. Kalusteiden siirtely muihin tiloihin ei ollut luontevaa.
- Esimerkki: ”Omaan tilaan liittyi myös tiettyjen kalusteiden omistajuus. Ne kalusteet, jotka oli johonkin luokkatilaan hankittu, haluttiin myös säilyttää vain kyseessä olevassa luokassa.”
- Kokeiluja ja pieniä muutoksia tehtiin, mutta pysyvyys säilyi pääperiaatteena
- Joissain luokissa kokeiltiin kalusteiden ryhmittelyä tai annettiin oppilaille mahdollisuus vaikuttaa järjestykseen, mutta nämä jäivät yksittäisiksi kokeiluiksi.
- Esimerkki: ”Opettaja kertoi että oppilaat oli halunneet jo pari viikkoa muutosta ja ope piirsi eri vaihtoehtoja taululle. Nämä ryhmäpöydät (rykelmät) sitten haluttiin. Välillä pöydät on olleet myös hevosenkengän muodossa.”
Yhteenvetoa: Tutkimuksen perusteella opettajien toiminta kalusteiden suhteen oli varsin varovaista ja perinteistä. Muunneltavuuden mahdollisuuksia ei hyödynnetty laajasti, vaan kalusteet järjestettiin usein pysyvästi ja tuttuun tapaan. Opettajat kontrolloivat oppilaiden kalusteiden käyttöä ja kaipasivat omia tiloja ja kalusteita. Kokeiluja tehtiin, mutta pysyvyys ja turvallisuuden tunne olivat keskeisiä arvoja muutoksen keskellä.
Näiden tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että kalusteiden käyttöön olisi hyvä opettajia ja ohjaajia opastaa. Henkilöstöä voisi myös kannustaa kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja antaa mahdollisuus kertoa kokemuksista toisilleen. Oppimistilojen suunnittelussa on vähintään yhtä tärkeää miettiä yhteisesti ja tarvittavien asiantuntijoiden kanssa, minkälaista pedagogiikkaa ja toimintaa tavoitellaan. Kalusteiden tulisi tukea yhdessä sovittuja toiminnallisia ja pedagogisia tavoitteita. Samalla opettajien ja ohjaajien olisi hyvä myös kyseenalaistaa omia asenteita ja toimintatapoja, jotta uudet kalusteet tulisi täysipainoisesti hyödynnetyiksi ja ennen kaikkea oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen tueksi.