https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_58031
Olin innoissani niistä mielenkiintoisista havainnoista, joita tein, kun seurasin väitöskirjaani varten opettajien ja ohjaajien toimintaa uusissa oppimistiloissa. Yksi tematiikka liittyy kalusteiden käyttöön. Vanhoissa tiloissa oli käytössä lähinnä tiiviitä luokkatiloja, vanhanmallisia pulpetteja ja nekin turvallisesti riveissä. Uusiin tiloihin siirryttäessä tulikin muunneltavia eli helposti siirreltäviä ja erilaisiin kokoonpanoihin laitettavia kalusteita, jopa sohvia, säkkituoleja ja erilaisia yksin ja yhdessä työskentelyyn sopivia kalusteita. Mielenkiintoista olikin seurata, miten opettajat ja ohjaajat käyttivät tai jättivät käyttämättä näitä uusia mahdollisuuksia. Seuraavana on koontia keskeisimmistä havainnoista ja lopuksi pohdintaa siitä, mitä olisi hyvä huomioida kun kouluun hankitaan uusia kalusteita.
Koulun kalusteet tulivat tutkimuskoululle myöhässä, joten alussa jouduttiin käyttämään niitä kalusteita, joita sattui olemaan. Jos kalusteina oli ainoastaan pehmeitä kuutioita, oli luokan oppitunnit ns. leiritulimaisia, jolloin oppilaat ja luokan aikuiset istuivat puolikaaressa. Pedagogisesti käytettiin paljon yhteistä keskustelua, joka väheni, kun luokkiin tuli varsinaiset pulpetit. Tilalle astui frontaalipedagogiikka ja paikoillaan istuminen.
Johtopäätöksiä opettajien toiminnasta kalusteiden hyödyntämisessä tässä väitöstutkimuksessa
Kalusteiden muunneltavuuden hyödyntäminen jäi vähäiseksi
Vaikka tilojen ja kalusteiden muunneltavuus oli yksi uudisrakennuksen tavoitteista, opettajat käyttivät kalusteita pääosin perinteisesti. Pöydät ja tuolit pysyivät usein samoilla paikoilla koko päivän, vaikka opetustilanne olisi muuttunut.
Vanhoihin rutiineihin ja pysyvyyteen tukeuduttiin muutoksessa
Opettajat kaipasivat tuttuja toimintatapoja ja järjestivät kalusteet usein samalla tavalla kuin aiemmissa tiloissa. Tämä ehkä loi turvallisuuden tunnetta muutoksen keskellä.
Kalusteiden käyttöön liittyi jännitteitä ja epävarmuutta
Opettajat kokivat epävarmuutta uusien kalusteiden ja tilojen käytössä, eivätkä kaikki ymmärtäneet muunneltavuuden ideaa. Kalusteiden käyttöä ohjasivat arjen tarpeet ja esteettiset perustelut.
Opettajat kontrolloivat oppilaiden kalusteiden käyttöä
Opettajat rajoittivat oppilaiden liikkumista ja kalusteiden käyttöä, esimerkiksi pyörivillä tuoleilla liikkumista pidettiin häiritsevänä ja sitä pyrittiin hillitsemään.
Oman tilan ja kalusteiden omistajuus korostui
Omaan opetustilaan hankitut kalusteet koettiin omiksi ja niitä haluttiin säilyttää vain kyseisessä tilassa.
Kokeiluja ja pieniä muutoksia tehtiin, mutta pysyvyys säilyi pääperiaatteena
Joissakin luokissa kokeiltiin kalusteiden ryhmittelyä tai annettiin oppilaille mahdollisuus vaikuttaa järjestykseen, mutta nämä jäivät yksittäisiksi kokeiluiksi. Oppilailta ei yleensä kysytty, miten he olisivat halunneet luokkatilaa järjestää.
Yhteenvetoa:
Tutkimuksen perusteella opettajien toiminta kalusteiden käytön suhteen oli varsin varovaista ja perinteistä. Muunneltavuuden mahdollisuuksia ei hyödynnetty laajasti, vaan kalusteet järjestettiin usein pysyvästi ja totuttuun tapaan. Opettajat kontrolloivat oppilaiden kalusteiden käyttöä ja halusivat järjestää oman tilansa kalusteet omien mieltymystensä mukaan. Kokeiluja tehtiin, mutta pysyvyys ja turvallisuuden tunne olivat keskeisiä arvoja muutoksen keskellä.
Näiden tulosten perusteella vaikuttaisi siltä, että paitsi tilojen myös kalusteiden käyttöön olisi hyvä opettajia ja ohjaajia opastaa. Henkilöstöä voisi myös kannustaa kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja ja antaa mahdollisuus kertoa kokemuksista toisilleen. Oppimistilojen suunnittelussa on tärkeää miettiä yhteisesti ja tarvittavien asiantuntijoiden kanssa, minkälaista pedagogiikkaa ja toimintaa tavoitellaan. Kalusteiden tulisi tukea yhdessä sovittuja toiminnallisia ja pedagogisia tavoitteita. Samalla opettajien ja ohjaajien olisi hyvä myös kyseenalaistaa omia asenteita ja toimintatapoja, jotta uudet kalusteet tulisi täysipainoisesti hyödynnetyiksi ja ennen kaikkea oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen tueksi.