Juuret ja siivet
Olen syntynyt ja kasvanut Peräpohjolassa Kemissä, mutta juureni ovat isän puolelta Pohjois-Pohjanmaalla ja äidin puolelta Savossa. Äidinäiti ja -isä olivat kauppiaita ja he kiersivätkin useilla paikkakunnilla kaupanpidossa. Isä oli maatalousyrittäjien jälkeläinen ja haikaili koko elämänsä maalle takaisin, mutta teki elämänuransa ajamalla postilinja-autoja Lapin läänissä. Äitini valmistui kauppakoulusta ja työskenteli kaupan alalla ennen kuin siirtyi Kemin kaupungin energialaitokselle.
Kotona pidettiin koulutusta arvossa; kouluun oli mentävä vaikka ”pää kainalossa”. Rehellisyys, ahkeruus ja yritteliäisyys olivat arvoja, joita kotonani korostettiin. Itse sain kolmen siskoksen keskimmäisenä osakseni kehuja ja hyväksyntää. Kotoa sain vahvan itsetunnon ja syntymäpositiivisena olen aina uskonut, että mitä vaan voi oppia, jos on riittävän kova halu ja jaksaa yrittää.
Opetusta ja hanketyötä
Olen aina pitänyt koulusta ja koulunkäynnistä. Ehkä siksi minusta tulikin opettaja joskin pitkän kaavan kautta. Ensin valmistuin luonnonvara-alan ammatinopettajaksi ja sen jälkeen avoimen yliopiston kasvatustieteen, erityispedagogiikan ja psykologian opintojen innoittamana pyrin erityisopettajakoulutukseen Jyväskylän yliopistoon. Pääsin sisään ensi yrittämällä ja valmistuin erityisopettajaksi nelikymppisenä. Sitä ennen olin jo toiminut kymmenisen vuotta tuntiopettajana sekä yläkoulussa että toisella asteella.
Vakituisen erityisopettajan pestini sain Jämsän yläkoulusta ja samalla kehittelin kahden lukion erityisopetusta ja oppimisen tuen kursseja. Opetushallituksen Kelpo-hanke tuli hyvään saumaan v. 2008 ja toimimme toisen koordinaattorin kanssa hankkeen vetäjinä Jämsän seudulla vieden kolmiportaista tukea käytäntöön. Seuraavana aukesi mahdollisuus lähteä vetämään Kelpo-verkostohanketta, jossa oli enimmillään 11 kuntaa mukana, Jyväskylän ja Joensuun yliopistot sekä Niilo Mäki Instituutti. Kelpokymppi-hankkeessa kehitimme ja kokeilimme n. 100 opettajan voimin yhteisopettajuutta ja opetuksen eriyttämistä. Myös monenlaista tutkimustoimintaa oli mukana hankkeessa.
Kun verkostohanke alkoi olla päätöksessään, huomasin mielenkiintoisen ohjaavan opettajan tehtävän Oppimis- ja ohjauskeskus Valterissa, Jyväskylän toimipisteessä. Tulinkin tehtävään ilokseni valituksi ja sain tehdä monenlaisia kehittämisprojekteja, kouluttaa, valmentaa ja työnohjata koulujen henkilöstöä ja johtoryhmiä ympäri Suomen. Sain olla myös mukana keskisuomalaisten osaajien koulutusvientikonsortiossa ja toteutimme apulaisrehtori Tuulia Kuntsin kanssa Oppimaisemaa luomassa– julkaisun tukemaan esteettömän uudisrakennuksen suunnittelua ja toimintakulttuurin muutoksen kirkastamista ja käytäntöön viemistä.
Väitöstutkimus
Samoihin aikoihin alkoi orastaa idea siitä, mistä haluaisin tehdä väitöstutkimukseni. Aiheen tulisi olla sellainen, jota ei ole puhki tutkittu, se jaksaisi kiinnostaa loppuun asti ja siitä tulisi olla käytännön hyötyä myös tutkimuksen tekemisen jälkeen. Niinpä silloisen esihenkilöni kanssa keksimme, että aiheeni voisi liittyä alkavaan koulurakentamisprojektiin ja minua kiinnosti erityisesti, miten aikuiset tulevat toimimaan uusissa tiloissa. Aiheeksi muotoutui lopulta avautuvan oppimistilan käyttöönotto ja toimintakulttuurin muutos. Tutkimusmatka oli erittäin mielenkiintoinen ja innostava. Väitöstutkimus eteni nopeassa tahdissa neljän vuoden aikana ja samaan aikaan kiersin ympäri Suomen kouluttamassa ja valmentamassa oppimisympäristöaiheista, toimintakulttuurista ja muutoksen johtamisesta.
Tutkimustyöstä käytäntöön
Seuraava vaihe työurallani tuli vähän yllättäen, kun työkaverini vinkkasi ”juuri minun näköisestäni työpaikasta” kunnassa, jossa oli alkamassa koulurakentamishanke. Pohdin, lähtisinkö uudelleen kuntapuolelle töihin tällä kertaa opetuksen kehittämispäälliköksi mutta sitä ei tarvinnut kauan miettiä. Samalla saisin käytännön kokemusta ruohonjuuritasolta siitä, miten koulurakentamisprojekti viedään läpi alusta loppuun. Samalla pääsisin testaamaan omien johtopäätösteni ja teorioitteni pätevyttä. Tulinkin tehtävään valituksi ja niinpä hyppy takaisin kunnan leipiin tuli syksyllä 2019.
Tuona aikana opin valtavan paljon projektinvetämisestä, verkostoyhteistyöstä, ihmisten osallistamisesta ja asioiden viemisestä maaliin välillä vastustuksestakin huolimatta. Pienessä kunnassa kaikki on joustavaa ja prosessit etenee, joten se sopi muutenkin nopealiikkeiselle luonteelleni. Neljässä vuodessa rakennettiin 500 oppilaan alakoulu keskustaan ja hirsipäiväkoti sivukylälle sekä laajennettiin yhtä kyläkoulua.
Oli hienoa huomata, että kyllä ne tutkimustyössä syntyneet johtopäätökset ja teoriat pätivät myös käytännössä. Opin myös paljon itsestäni ja tavoistani työskennellä. Vahvuutena tunnistin tehokkaan ja selkeän projektien vetämisen, tarvittaessa nopean reagoinnin ja tulosten aikaansaamisen. Kehittämiskohteena huomasin, että välillä kannattaa nukkua yön yli ja antaa asioiden muhiutua sekä pohtia päätösten mahdollisia vaikutuksia monipuolisesti, ennen kuin mennään päätä pahkaa asioissa eteenpäin.
Osaaminen yrittäjyydeksi
Kun isoin koulurakentamisprojekti alkoi tulla päätökseen, aloin miettiä mitä muuta vielä haluaisin tehdä. Myös korona-aikana etätöissä aloin kaivata vielä jotain luovempaa tekemistä opetussuunnitelmien päivitysten ja ns. virallisten asioiden eteenpäin viemisen lisäksi. Omat siskoni ovat molemmat toimineet yrittäjinä, vanhempi sisko ravintolanpitäjänä Espanjassa ja nuorempi ratsastustarvikeliikkeen omistajana Oulussa. Ehkä minustakin voisi olla siihen ja toisihan se jotakin ihan uutta ja mielenkiintoista omaan elämääni.
Ajattelin, että voisin samalla hyödyntää kertynyttä osaamistani kuntien ja opetuksenjärjestäjien hyväksi. Niinpä syksyllä 2023 jättäydyin asiantuntijayrittäjäksi ja tavoitteena oli jatkaa aiemmin Valterissa toteuttamiani oppimisympäristöaiheisia koulutuksia ja valmennuksia sekä työnohjausta ja työyhteisösovittelua, jota opiskelin viimeisimmäksi.
Alun markkinointityön ja verkostojen virittelyn jälkeen töitä on riittänyt sekä työyhteisövalmennuksen että koulurakentamisen puolella pedagogisena suunnittelijana. Mukavaa oli myös, että salainen haaveeni jatkaa jollakin tavalla oppimisympäristötutkimusta toteutui. Olen saanut olla mukana innostavassa tiimissä tekemässä opetushallitukselle selvitystä sekä yleissivistävistä että ammatillisista koulurakennuksista inkluusion näkökulmasta. Mielenkiintoista on nähdä, mihin työtehtävät vielä vievätkään. Ehdottomasti hyppy tuntemattomaan kannatti alan epävarmuudesta huolimatta. Aurinkoisina päivinä on mukava käydä välillä koiran kanssa hiihtelemässä ja jatkaa työntekoa illemmalla.
Kiitos kun jaksoit lukea tänne saakka ja jos koet, että palveluksistani on sinulle apua, niin ollaan yhteyksissä!
Raija Kattilakoski
p. 0405897265