Vuosina 2010-2018 uusia koulurakennuksia valmistui 258 eri puolelle Suomea (Terveet tilat-ohjelma 2020). Niiden hintahaarukka voi vaihdella n. 10 miljoonasta 40 miljoonaan (monitoimitalot), joten koulurakennuksiin on käytetty miljardeja euroja, mutta onko samaan aikaan huolehdittu henkilöstön valmentautumisesta usein hyvinkin erilaista toimintakulttuuria ja pedagogiikkaa tukevien tilojen haltuunottoon ja hyödyntämiseen?

Omassa väitöstutkimuksessani v. 2018 totesin, että opettajat tarvitsevat

• tietoa ja osaamista erilaisista pedagogisista malleista sekä yhteisopettajuudesta, jotta yhteisiä tiloja voidaan tehokkaasti käyttää
• uskoa ja asennetta itsereflektoinnin kautta, osallistumalla suunnitteluun ja keskustelemalla auki, mistä muutoksessa on kysymys ja mitä tavoitellaan
• taitoa kokemuksen ja kokeilujen kautta mm. yhteistyöstä, erilaisten tilojen käytettävyydestä ja uudenlaisista pedagogisista toimintamalleista. (Kattilakoski, 2018)

Harmikseni olen kuitenkin kuullut enemmän esimerkkejä siitä, miten henkilöstö ei ole ollut suunnittelussa mukana, heitä ei ole valmisteltu riittävästi kohti tulevaa eikä välttämättä tuettu siinä vaiheessa, kun tilat on otettu käyttöön.

Australialaiset oppimisympäristötutkijat Imms & Mahat (2021) ovat tutkimustietoon pohjaten tuottaneet 14 tekijää, jotka vaikuttavat opettajien kykyyn ottaa oppimistilat haltuun ja hyödyntää niiden koko potentiaali siirryttäessä perinteisistä tiloista innovatiivisiin oppimistiloihin. Innovatiivisilla tiloilla tarkoitetaan tässä oppimistiloja, joissa on perinteisten oppimistilojen lisäksi toisiinsa yhdisteltäviä ja suurempaan tilaan avautuvia tiloja tai pienempiä eriyttämistiloja.  

Australiassa 75 % opettajista käyttää tutkimusten mukaan perinteisiä opettajakeskeisiä opetusmenetelmiä rehtoreille tehdyn kyselyn mukaan (Imms & Mahat, 2021). Innovatiivisissa oppimistiloissa on kuitenkin mahdollisuudet toteuttaa myös muunlaista pedagogiikkaa; hyödyntää oppimistiloja yksintyöskentelyyn, ryhmätyöskentelyyn, erilaisiin esityksiin ja toiminnalliseen oppimiseen. Lisäksi tilat mahdollistavat yhteisopettajuuden helpommin kuin perinteinen käytäväkoulu.

Myös omassa tutkimuksessani huomasin, että henkilöstö lähti toteuttamaan opetusta pitkälti entisillä, aiemmissa tiloissa käytetyillä tavoilla. Vaikka tilojen suunnittelussa tavoitteena oli avautua yhteisiin tiloihin, käyttää kaikkia tiloja oppimistiloina tai käyttää tiloja muunneltavasti, näitä periaatteita ei omaksuttu heti koulun arjessa. Luokkahuonekäytänteet jatkuivat muuton jälkeen perinteisinä, ja luokkien avautuvat lasiovet pysyivät enimmäkseen kiinni ensimmäisten kuukausien aikana. Tilojen avautuvuus ei kuitenkaan soveltunut parhaalla mahdollisella tavalla perinteiseen luokkahuoneopetukseen ja frontaalipedagogiikkaan, joten vanhat arvot ja uskomukset sekä uuden ympäristön ihanteet eivät kohdanneet. (Kattilakoski, 2018.)

Uusiin oppimistiloihin siirtymiseen liittyy Immsin ja Mahatin (2021) mukaan kolme vaihetta:

1. VALMISTAUTUMISVAIHE. Muutos alkaa siitä, kun opettaja alkaa rakentaa tietoisuutta tulevasta rakennuksesta ja käsitteellistää miten tiloja tulisi käyttää. Tämä tapahtuu jo ennen muuttoa, mikäli opettajat ovat saaneet olla koulun suunnittelussa mukana.
2. KÄYTTÖÖNOTTOVAIHE. Uusiin tiloihin muutettaessa kaikki on uutta ja haastavaa. Tilat ja ympäristö realisoituvat ja kokemus voi olla hyvinkin haastava.
3. VAKIINNUTTAMISVAIHE. Opettajat tarvitsevat aikaa tilojen ja pedagogiikan haltuunottoon sekä kokemusta, kokeiluja ja osaamista uudesta teknologiasta.

Kuvasin myös omassa tutkimuksessani toimintakulttuurin muutoksen vaiheita ajallisesti samaan tapaan kuin edellä.  

Koulun toimintakulttuurin muotoutumisen vaiheet muutettaessa uusiin oppimistiloihin (Kattilakoski 2018)

Mitä sitten tarvitaan, jotta tilojen koko potentiaali ja kaikki ne uusiin koulurakennuksiin satsatut miljoonat ja miljardit eurot eivät menisi hukkaan? Seuraavassa on lueteltu Immsin ja Mahatin (2021) kokoamat tekijät lisättynä omilla kommenteillani.

Uusien oppimistilojen haltuunottoon ja koko potentiaalin käyttöönottoon tarvitaan

1. Aikaa

Jokainen opettaja ja koulu etenee omaan tahtiinsa ja omassa järjestyksessään siinä, miten muutosta omassa ajattelussa, asenteissa ja osaamisessa tapahtuu.

2. Teknologian haltuunottoa

Uusissa tiloissa otetaan usein käyttöön myös uudenlaista teknologiaa, jonka käyttöönotosta on hyvä tehdä omat koulutussuunnitelmansa henkilöstölle.

3. Tukea muutoksen läpikäymiseen omassa ajattelussa ja toiminnassa

Tähän auttaa usein myös se, että negatiivisista tunteista ja peloista voi puhua ääneen ilman pelkoa tuomitsemisesta.  

4. Tietoa rakenteista ja organisoitumisesta

Miten toimintakulttuuri tulee muuttumaan, mitä tavoitellaan ja mitä se tarkoittaa arjen käytänteissä.

5. Tietoa suunnittelusta ja prosesseista

Mitä enemmän on saanut olla mukana suunnittelussa, sitä paremmin tulevaan yleensä sitoudutaan ja omakin kognitiivinen valmistautuminen kohti uusia tiloja alkaa.

6. Tietoa ja osaamista yhteistyöstä ja tiimityöskentelystä

Kokeiluja yhteisopettajuudesta ja tiimeissä työskentelystä kannattaa aloittaa jo ennen kuin tiloihin muutetaan, koska se vaatii yhteisiä pelisääntöjä ja käytänteitä. Kun on jo kokemusta ja luottamusta syntynyt, niin siitä on yleensä helpompi jatkaa uusissa tiloissa.

7. Tietoa oppilaiden kokemuksista

Opettajien olisi hyvä tietää myös, miten oppilaat kokevat erilaiset tilat. Ketkä mahdollisesti tarvitsevat tietyntyyppistä tilaa päivän aikana, mikä auttaa keskittymään ja minkälaiset tilat ja kalusteet taas tarjoaa hyvät puitteet yhdessä työskentelylle? Opettajien tulisi tietää ja ymmärtää miten tilat vaikuttavat lasten hyvinvointiin, keskinäisiin suhteisiin, arvostuksen tunteeseen ja osallisuuteen sekä miten tilat parantavat oppimistuloksia.

8. Tietoa tilojen tarjoamista mahdollisuuksista

Jos aiemmat tilat ja kalusteet ovat mahdollistaneet vain tietyntyyppistä oppimista ja opiskelua, kannattaa lähteä ennakkoluulottomasti testaamaan mitä kaikkea uudet tilat mahdollistavat. Usein uusissa innovatiivisemmissa tiloissa oppitunnin tavoitteiden, sisältöjen ja menetelmien lisäksi voi valita parhaiten soveltuvan tilan ja kalusteet.

9. Opettajien tietämys tiloista

Tietävätkö opettajat mihin tarkoitukseen erilaiset tilat ja kalusteet on suunniteltu? Mitä kaikkea tilat mahdollistavat ja käytetäänkö kaikkea potentiaalia? Tiedetäänkö minkälaiset oppitunnit ja tilankäyttö ovat tehokkaita oppimisen kannalta?

10. Tietoa spatiaalisista kompetensseista

Mitä erilaiset tilat ja tilalliset ratkaisut mahdollistavat?

11. Tietoa pedagogiikan ja oppimistilojen yhteensoveltuvuudesta

Minkälaiset tilat tukevat minkäkinlaista pedagogiikkaa? Frontaalipedagogiikkaan ei sovellu kovin hyvin suuret avonaiset tilat, joissa oppilaat istuvat pöytäryhmissä. Ryhmissä työskentelyyn, esiintymiseen, ilmiölähtöiseen tai toiminnalliseen opiskeluun ei taas sovellu hyvin perinteiset pulpettirivistöt tai kiinteät hankalasti siirreltävät kalusteet.

12. Tietoa ympäristön vaikutusten arviointiin

Opettajat tarvitsevat tietoa, kokemusta ja osaamista tilojen vaikutusten arvioimiseen eli minkä tyyppiset tilat tukevat minkäkinlaista opetusta tai erilaisia oppilaita ja ennen kaikkea oppimista.

13. Osaamista johtajuudesta ja muutoksesta

Koko henkilöstö ja johto tarvitsee tietoa toimintakulttuurin muutoksesta, muutostunteista ja muutoksen hyvästä johtamisesta. Opettajat tarvitsevat sekä tietoja, taitoja että ymmärrystä muutoksen keskellä sekä johdon tukea.  Tukea tarvitaan valmistautumisvaiheessa, käyttöönottovaiheessa ja vielä vakiinnuttamisvaiheessakin.

14. Tietoa opetussuunnitelmasta suhteessa tiloihin

Jo suunnitteluvaiheessa tulisi pohtia miten oppimisen tilat edustavat opetussuunnitelman tavoitteita; Minkälaiset tilat tukevat parhaiten opetussuunnitelman toteutumista ja miten niitä tulisi käyttää.

Aika paljon olisi siis tehtävää, jotta uudet oppimistilat tulisivat siihen käyttöön, mihin ne on suunniteltu. Ehkä puheet siitä, miten uudet tilat ovat huonoja eivätkä palvele opettamista eivätkä oppimista, saisivat uutta näkökulmaa kun tilojen käyttöönottoon todella panostettaisiin. Näin on Australiassa tehtykin, eli siellä järjestetään erikseen täydennyskoulutusta innovatiivisten oppimistilojen pedagogisesta hyödyntämisestä. Voisiko tässä olla täydennyskoulutuksen paikkaa myös meillä? Näin kalliiden investointien pedagogiseen käyttöönottoon kannattaisi panostaa vakiokäytäntönä ja tehdä sille oma valmentautumissuunnitelmansa ja budjettinsa.

Seuraavassa blogitekstissäni kerron esimerkin Muuramen Mäkelänmäen koulun osallistamis- ja valmentautumisprosessista.

Lähteet:

Imms W. & Mahat M. 2021. Where to now? Fourteen characteristics of teachers’ transition into innovative learning environments. In W. Imms & T. Kvan (Eds), Teacher Transition into Innovative Learning Environments (pp. 317-334). Springer.

Kattilakoski, R. 2018. Koulun toimintakulttuuri avautuvissa oppimistiloissa. Etnografinen tutkimus uuteen koulurakennukseen muuttamisesta. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/88473

Terveet tilat –ohjelma: Sisäilmaosaamisesta ja yleissivistävien oppilaitosten suunnittelusta selvitykset. 25.6.2020. OKM. https://valtioneuvosto.fi/-/1410845/terveet-tilat-ohjelma-sisailmaosaamisesta-ja-yleissivistavien-oppilaitosten-suunnittelusta-selvitykset